Ne ovat taajuusmoduloituja puheradioita, selässä kannettavia, toimintasäteeltään 5km marssiantennilla kantavuus 5km, teholtaan 1 Wattia, SA käytössä 1960-85? Poistomyyntiin ne tulivan noin 1994, vuonna 1996 niitä oli jäljellä noin 30 kpl.
Paristokäyttöisenä, varustein sen paino on 16.6kg lipeäakkukäyttöisenä 20.9kg. Koneisto-osan paino vain 4.8kg, marssiantennin pituus 1.25m mutta normaaliantennin pituus oli 3.25m. Lipeäakkukäytössä saadaan 4W teho. Taajuusalue 40-60MHz. LV-301 ja LV-302 eroavatkin lähinnä toisistaan taajuusalueensa puolesta. LV-301 alue 39.6-48 MHz (85 kanavaa) ja LV-302 47-57 MHz (101kanavaa) kanavaväli 100 kHz jolloin deviatio on ±12.5kHz. Huomaamme, että laitteiden taajuudet menevät 1 MHz verran lomittain. Siis 301 voi pitää yhteyden 302 kanssa. Virtalähteenä voidaan käyttää myös 12V, 24V akkua, sekä 230V verkkoa lisälaitteiden avulla.
Koje on säänkestävä, tehty vedetystä alumiinista, ja siihen on liitetty hihnalenkit kantamista ja varustelaukun kiinnittämistä varten. Kojelaatikon alla pikakiinnitteillä sijaitsee liepäakku ja vibraattoriosa, etulevyn säätimiä suojaa kohoreunat. Etulevyssä on kuusi säätönuppia ja kaksi liitin kosketinta. Alumiiniset lähetin- ja vastaanotin osat 1-2-3 ovat kiinnitetyt toisiinsa ja etulevyyn. Koje toimii amerikkalaismallisilla 1,4V suoraanhehkutetuilla elektroniputkilla, koje on valmistettu L.M.Ericsson'in tehtailla Ruotsissa, kytkentäkaaviopiirustus päivätty 8.3.60. Runko 1. Siinä toimii jatkuvasäätöinen oskillaattori, joka määrää sekä lähettimen, että vastaanottimen simplex toimintataajuuden. Runko 2. Siinä sijaitsee kaksi kideoskillaattoria ja yhdeksän putkea. Ne toimivat: lähettimen oskillaattorina, yksi sekoittajana, yksi lähettimen ohjausasteena, neljä lähettimen tehoasteena, yksi kalibrointioskillaattorina, yksi vastaanottimen suurtaajuusasteena, yksi välitaajuusasteena. Samalla alustalla on vielä vastaanottimeen kuuluvia keloja ja yhteinen antennikela lähettimelle ja vastaanottimelle. Runko 3. Siinä on yksi kide ja yhdeksän putkea. Suurin osa kuuluu vastaanottimeen. Ohjausrasia. Se on erillinen johdon päässä oleva laite, joka liittyy etulevyn pistikkeeseen. Rasiaan liitetään kurkkumikrofoni ja kuuloke, tai kuulopuhelin. Siinä on myös äänenvoimakkuuden säädin sekä painonappi lähetystä varten kurkkumikrofonia käytettäessä.
Jatkuvasäätöisenä oskillaattorina toimii 3V4 putki, jonka ulostulo on stabilisoitu diodilla. Signaali johdetaan tästä oskillaattorista, sekä lähettimeen, että vastaanottimeen. Koska modulointi on F3 niin tätä kyseistä oskillaattoria joudutaan taajuusmoduloimaan lähetysasennossa kahden germaniumdiodin avulla. Diodeja ohjaa IL4 modulatioputki, jossa on ylimoduloinnin rajoitin. Vastaanottoasennossa diskriminaattori ohjaa modulaattoria, jolloin saadaan automaattinen taajuuden hienoviritys. Koje pysyy automaattisesti kanavalla. Vastaanoton kanavalle säätö helpottuu täten huomattavasti, ei tarvita erikoista sorminäppäryyttä, jonka huomasin viestijoukoissa ollessani puuttuvan joiltakin. 12.7 MHz kidetaajuuteen sekoitetaan säädettävän oskillaattorin taajuus 26.9 MHz ja saadaan summataajuus 39.6MHz Tämä signaali vahvistetaan ohjausasteissa ja lopuksi johdetaan tehoasteeseen (pääteasteeseen) jona toimii kaksi 3A4 putkea. Ne ovat neutraloituna vuorovaihekytkennässä ja niiden anodikelalta johdetaan kykentäkäämin avulla saatu lähetesignaali antennisovittimeen. Vaihtokytkimellä valitan joko marssi- tai normaaliantenni, tai kojeen keinoantenni, jossa on hehkulamppuindikaattori.
Se toimii 2.9MHz taajuudella putkella 3V4. Antennikytkin käännettävä kalibrointi asentoon jolloin vain määrätyt lähettimen putket käynnistyvät. Valitaan kanava 11, 40, tai 69, niin kuullaan kuulokkeesta vinkuna, joka säädetään nollaan kalibrointinupilla. Tällä varmistetaan asteikon paikkansapitävyys. Koska kiteiden taajuudet eri koneissakin ovat hyvin tarkoin samat niin ei tule mitään vaikeuksia löytää vasta-asemaa asteikon oikealta kohtaa. Nykyäänhän kaikkien lähetys/vastaanotto radioiden taajuudet syntetisoidaan automaattisesti lähes Hertzilleen samoiksi. Silloin edellä oleva ratkaisu oli halvin ja samalla pätevä keino. Ja viestimiehille oli jotakin kurssitettavaa. Nykyään ei tarvitse edes puhetangenttia painaa kännykässä.
Antennisignaali johdetaan suurtaajuusputken kautta sekoitindiodille, jolle saadaan jatkuvasäätöisestä oskillaattorista signaali. Nämä sekoitetaan ja saadaan erotustaajuutena 12.7 MHz, joka on välitaajuus. Ja tämä signaali vahvistetaan kahdessa välitaajuusputkessa IL4 ja niiden aluesuodinkelat päästävät vain noin 30 kHz kaistan lävitseen. Tämän 12.7 MHz kanssa sekoitetaan kideoskillaattorin 16.2 MHz taajuus jolloin toisen sekotusasteen erotustaajuudeksi saadaan 3.5 MHz eli toinen välitaajuus. Tässä toisessa välitaajuusosassa on kolme putkea IL4, Joiden perään on kytketty diodi-ilmaisin, joka antaa pientaajuussignaalia pääteasteelle. Siihen on kytketty monitoimimuuntaja, joka antaa äänen kuulokkeille tai lähetyksessä käytetään myös mikrofonimuuntajana. LV-302 kojeen toiminta on aivan sama paitsi siinä olevat oskillaattoritaajuudet ja kidetaajuudet ovat erilaiset.
Koska näitä radioita voidaan liittää toisiinsa kuten myöhemmin selostamme, niin laitteessa on erillinen putki vaihtorelettä ohjaamassa. Liikenne kytkimen ollessa rele-tark. asennossa eikä lähetettä tule antenniin, niin releasetus potentiometriä on käännettävä siten, että rele juuri ja juuri vetää, eli vastaanotin on äänetön. Kun lähetettä tulee vastaanottimeen niin releputki aikaansaa, että rele päästää. Kohinoita ja häiriöitä vastaan on tämä putki kompensoitu, joten reletoiminta toteutuu vain signaalin läsnäollessa. Liikennekytkimen ollessa releoitu asennossa, niin tämä rele ohjaa relejohto liittimen kautta olevan johtoparin avulla toisen radion lähettimen käynnistystä.
Käyttö on varsin yksinkertaista jos on käsittänyt edelläolevan kojeen toimintaselostuksen. Marssirivistöyhteydet: Käytetään marssiantennia ja valitaan antennivalitsimesta m-ant. Releasetusta ei tarvita. Kun tiedetään sovittu työskentelykanava niin suoritetaan kalibrointi (tarkistus) sitä lähimpänä olevalla tarkistuskanavalla. Kun se on tehty niin valitaan työskentelykanava ja lukitaan säätöasteikko. Jos joku yrittää säätönupista kiertämällä valita toisen kanavan se ei onnistu. Säätöpyörä luistaa koska lukitus estää siirtämisen. Tämä on varsin hieno asia. Saksalaisissa radioissa oli sama seikka, asteikko niksahti koloonsa. Sen sai kyllä siitä "kuopasta" säädettyä eteenpäin. Liikennöinti tapahtuu kuulopuhelimesta tangenttia painamalla ja kuuntelussa hellittämällä. Äänentaso ym olivat vakioidut. Kun vastaanotettava signaali alkoi heiketä se aivankuin yhtäkkiä putosi kohinaan. Ei tarvinnut huonollakaan kuuluvuudella ruveta "höröstelemään" Niinkauan kuin kuului, kuului hyvin.
Näiden prikaatiradioiden kantomatka ilmoitetaan sotilaskäsikirjassa, marssiantennilla 5-6km, antenni on osittain lyhennetty 1/4 aallon piiska, eikä siten toimi tehokkaimmillaan. Kun taas täyspitkällä 1/2 aallon antennilla saadaan 10km ja puoliaaltodipolilla 20km. Dipolia varten on oma antenniliittimensä koska silloin käytetään koaksiaali syöttöjohtoa. Dipoli ripustetaan vähintään 4m korkeuteen vaakasuoraan eli vähintään puolen aallon päähän maasta. Jos on mahdollista käyttää kahden noin 3.8m pituisen elementin kokoista suunta-antennia niin yhteysväli voi nousta 30km asti. Koska kokonaispaino on yhdenmiehen pakkauksen paino niin pidän tätä hyvinkin edistyksellisenä sodanjälkeisenä radiona.
Tätä periaatetta käytetään nykyään jokseenkin kaikissa radiopuheluyhteyksissä. Joita sanotaan puoliduplex tai täsyduplex yhteyksiksi. Seuraavassa selostan LV-301 tai LV-302 avulla aikaansaadun puoliduplex yhteyden. Idea on se, että vastaanotto ja lähetystaajuus ovat eri. Koska LV-301 tai LV-302 EI saa vastaanotintaajuutta eri paikkaan kuin lähetintä niin tämä Armeijan järjestelmä EI ole puhdas niinsanottu toistinasemayhteys, mutta sillä kyettiin kuitenkin saavuttaman sen täysi etu. Oikeassa toistinasemayhteydessä molempien kentällä olevien kannettavien radioiden vastaanottimet ovat samalla taajuudella, ja toistinaseman lähetin ja vastaanotin ovat ERI taajuuksilla. Rakennetaan korkealle paikalle releointiasema. Kaksi konetta laitetaan noin 40-80m päähän toisitaan. Tällainen liitosjohto on pysyväisvarusteena LV-301 mukana. Kummallekin asemalle nostetaan antenni mahdollisimman ylös tai voi ne toimia maastakin käsin piiskalla. Virta päälle ja säädetään releasetuksen avulla siten, että kummankin koneen rele on vetäneenä. Valitaan kumpaankin koneeseen eri taajuudet. Yleensä valitaan toisen kojeen taajuus asteikon alapäästä ja toiseen asteikon yläpäästä, etteivät lähellä toimivat antennit ja lähetteet sekoita vastaanotossa olevaa konetta. Esimerkiksi A=40 MHz ja B=48 MHz. Kun esimerkiksi 10km päässä oleva asema 1. lähettää 40MHz taajuudella niin tämä asema B lähettää sen edelleen taajuudella 48MHz jota B asemasta edelleen 10km päässä oleva 2. asema kuulee hyvin. Kun ykkönen lopettaa niin voi kakkonen vaihtaa lähetykselle jolloin B asema kuulee häntä ja lankaa pitkin johtaa puheen A asemalle joka lähettää 40MHz ja 1. asema kuulee sitä. Näin on saatu aikaan 20km varma puoliduplex yhteysväli. Tämä toiminta tarvitsee releasemalle KAKSI radiota, siis kumpaankin lähettimen ja vastaanottimen. Releaseman toiminta on automaattinen eikä vaadi viestimiestä kääntelemään kytkimiä kuten VRLK tai VRFK kojeissa.
Nykyään asia hoidetaan yhdellä tukiaseman lähetin-vastaanotin radiolla, jossa vastaanottimen ja lähettimen taajuudet ovat simplex erotustaajuuden verran erossa toisistaan. Nykytekniikan mukaisilla antennisuotimilla estetään samanaikaisen lähetyksen tukkimasta vastaanotinta, ja käytetään YHTÄ antennia. Joka siis toimii samanaikaisesti vastaanotin- ja lähetinantennina. Tällaisia toistinasemia suomalaiset IFOR joukot rakensivat esimerkiksi Bosniaan. Mutta toistinasemasysteemissä voi olla kaksikin antennia, joista toinen on kytketty radion vastaanottimeen ja toinen sen lähettimeen. Vastaanottimen signaali lähetetään samanaikaisesti eetteriin päällä olevalla lähettimellä, erotustaajuudella. MUTTA tällöin maastossa olevilla radioilla (1. ja 2.) ON OLTAVA erilliset lähetys ja vastaanotto taajuudet. Sitä mahdollisuutta LV-301 tai LV-302 EI OLE. Siksi tarvittiin tällainen "releointi asetus" systeemi näihin radioihin.
Nykyaikaisissa kännyköissä on täysduplex samoinkuin tukiasemassakin. Mutta sodan jälkeen ennen LV-301 releasetus systeemiä oli joku keksinyt, että laitetaan puhelimen luurin mikrofoni kovaäänisen eteen ja siten voidaan lähettää edelleen toisesta radiosta tulevaa lähetystä. Mutta sekin toimi vain yhteen suuntaan. Joten voidaan todeta tämänkin oivalluksen olleen siemenenä koko tälle äsken selitetylle kehitykselle. Vielä voin todeta, että puhelulaite koskettimeen liitettyyn rasiaan voitiin linjan päähän kytkeä kenttäpuhelin ja liikennöidä radiota vähän kauempaa, esim. sirpalevaaran vuoksi korsusta käsin.
12,5kg painonsa vuoksi LV-301 oli kevyehkö selässä ja käyttöaika oli 20 tuntia yhdellä latauksella, oli tämä radio varsin käyttökelpoinen. Ei siksi ihmekään, että sen käyttöikä oli 25 vuotta ennenkuin saatiin uudempia laitteita. 1981 julkaistiin Englannissa Clive Sinclairin kotitietokone, mitoiltaan noin suklaarasian kokoinen. 1983 radioamatööreillä oli käytössään digitaalitekniikkaan perustuva tekstinlähetys. Samana vuonna SA ryhtyi soveltamaan tämänlaista viestitystekniikkaa ja kehitti LV-317 radioon purskeperiaatteella toimivan sanomalaitteen.
Totean, että nämä LV-301 ja LV-302 eivät olisi sellaiseen pystyneet. Niihin olisi jouduttu tekemään senverran paljon muutoksia, eivätkä ne kuitenkaan olisi enää kyenneet täyttämään näitä digitaalitekniikan vaatimuksia, niin ne joutuivat hyllyille. Kun huomattiin miten nopeaan vuosina 1988-1990 viestitystekniikka kehittyi niin havaittiin ne arvottomiksi säilyttää edes varakoneina. Näin niitä on saatu ostaa Vammalan Varikolta. Nyt ne ovat loppu, niitä ei montaa kymmentä edes saatu Vammalaan.
Eräs ikävä havainto kuitenkin. Vaikka radio-ohjesäännöissä on selvä maininta siitä, ettei tavallinen kansalainen saa lähetyslupaa tällaiselle koneelle niin varmaan jotkut ovat luvattomasti lähetelleet tällaisilla keskenään ja joutuneet kiinni. Kiinnijoutumisvaara on suuri koska TV-vastaanottimen yli 5MHz leveä välitaajuusalue sattuu tälle LV-301 käyttötaajuusalueelle. Kiukkuinen, häiritty TV katsoja soittaa helposti häiriövalvojille.
Siksi kaikki Vammalan LV-301 ja LV-302 radioiden väliasteen ja pääteasteen kelat ja osa kytkennöistäkin ovat leikkureilla deaktivoitu. Minusta se on kamalaa. Kun omistaa jonkin keräilyradion, niin mielestäni hänen pitäisi kunnioittaa vanhaa ja noudattaa lakeja, eikä edes kuvitella lähettelevänsä tällaisella luvatta. LA-radioita saa lähes ilmaiseksi ja ne ovat paljon varmempia pikku yhteydenpitoon. Myöskin radioamatöörinä voin todeta, että LV-302 alue menee myös 50 MHz amatöörialueelle jolla MINULLA on lähetysoikeus. Amatöörimääräyksissä ei sanota MINKÄ MERKKISELLÄ lähettimellä minä saan lähettää 50 MHz:llä. Mutta en silti saanut ostaa toimivaa kappaletta. Näissä siis riittää trimmaamista.. 7.3.97 TE.
Lähde: Timo Ekko kotisivu, https://timoekko.wordpress.com/2016/11/21/lv301-ja-lv302-radiot/ noudettu la 18. toukokuuta 2013 16.05.23.